Liikuntasetelitkin verovapaa etu

Työnantajan järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen, koko henkilökunnalle suunnattu virkistys- ja harrastustoiminta on verovapaa etu. Liikunta on osa tätä toimintaa. Työnantaja voi itse järjestää henkilökunnalle liikuntaa esim. siten, että varustaa kuntosalin tai palkkaa liikunnan ohjaajan omiin tiloihinsa. Liikuntapalvelut voidaan myös ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Tällöin liikunta voidaan maksaa liikuntapaikan tai kolmannen tahon liikuntakupongeilla taikka työnantajan ja palveluntuottajan välisellä suoralla laskutuksella.

Verovapaan edun on oltava työnantajan järjestämä. Työnantajan kuittia vastaan maksamat palkansaajan itse valitseman harrastuksen maksut ovat aina veronalaisia.

Verovuoden 2004 alusta verovapaaksi on säädetty myös työnantajan kustantama liikuntaseteli. Työntekijät voivat valita liikuntapaikoista minkä tahansa paikan, joka hyväksyy kyseisen setelin maksuvälineeksi. Liikuntasetelin/-kortin käyttöön liittyy kuitenkin eräitä rajoituksia.

Koko henkilökunnalla oltava mahdollisuus liikuntasetelin käyttöön
Kaikkien henkilökuntaetujen verovapauden edellytyksenä on, että etu on samanlaisena kaikkien työntekijöiden käytettävissä. Etu voidaan antaa verovapaasti myös jo eläkkeellä oleville entisille työntekijöille. Verovapauden edellytykseksi riittää, että kaikki halukkaat saavat liikuntaedun. Vaikka osa henkilökunnasta jättäisi mahdollisuuden käyttämättä, etu on silti sen käyttäjille verovapaa.

Jos työnantajalla on toimipisteitä eri paikkakunnilla, edun järjestämistapa voi olla eri toimipisteissä erilainen, kunhan kaikkien palkansaajien saama etu on kustannuksiltaan sama.

Liikuntaseteli on tarkoitettu vain henkilökunnan käyttöön
Verotonta liikuntaetua, erityisesti liikuntaseteli8ä käytettäessä on voitava varmistua siitä, että etua käyttää setelin antajaan työsuhteessa oleva henkilö. Jos liikuntaseteleitä voivat käyttää esim. perheenjäsenet, niiden arvo on koko määrältään palkkaa.

Liikuntasetelistä ei saa antaa rahaa takaisin
Vaikka liikuntasetelin nimellisarvo olisi suurempi kuin ostetun palvelun arvo, liikuntasetelistä ei saa antaa rahaa takaisin. Tässä suhteessa liikuntasetelin käyttö vastaa lounassetelin käyttöä.

Seteli on tarkoitettu vain tavanomaiseen harrastustoimintaan
Veroton liikuntaetu koskee vain sellaisia liikuntamuotoja, joita suomalaiset yleisesti harrastavat. Etu on tarkoitettu työntekijän oman liikuntaharrastuksen tukemiseen, ei esim. solariumiin tai urheilukilpailujen sisäänpääsymaksuihin.

Kustannusten on oltava tavanomaisia ja kohtuullisia
Laissa ei ole mainittu kohtuullisuuden euromäärää. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että verotuskäytännössä on hyväksytty kohtuullisen kustannuksen määräksi palkansaajaa kohden noin 200 euroa vuodessa. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (24/2003 vp) todetaan, että tämä euromäärä on informatiivinen, se kuvaa vallitsevaa verotuskäytäntöä. Sillä ei pyritä säätämään verovapaan etuuden määrää. Edelleen valiokunta toteaa, että kysymys on pohjimmiltaan elantomenojen korvaamisesta, joten työntekijän tulee vastata pääosin itse liikunnasta aiheutuvista kustannuksistaan. Lainkohdan tarkoituksena on tarjota työnantajalle mahdollisuus kannustaa työntekijöitä liikkumaan tavanomaisen ja kohtuullisen henkilökuntaedun turvin. Se ei oikeuta siten työnantajaa korvaamaan verovapaasti kaikkia työntekijän urheilemisesta aiheutuneita kustannuksia.

Työnantajan antaman liikuntaedun kohtuullisuutta joudutaan käytännön verotustyössä arvioimaan euromääräisenä. Arvioinnin lähtökohdaksi käy edelleen noin 200 euroa vuodessa. Tarvittaessa määrää tarkistetaan. Edun tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta tarkastellaan kaiken työnantajan kustantaman liikuntatoiminnan osalta. Esim. jos työnantaja antaa sekä uimahallilippuja että liikuntaseteleitä, niiden yhteismäärän tulee olla kohtuullinen. Sen sijaan työpaikan yhteisten liikuntapäivien tms. kustannuksia ei tarvitse ottaa huomioon. Työnantajan omissa tiloissa, esim. kuntoiluhuoneessa tapahtuvan liikunnan kustannuksia ei myöskään tarvitse arvioida erikseen.

Kun kustannusten kohtuullisuutta arvioidaan, työnantajan kustantamia liikuntaetuja tarkastellaan kuitenkin kokonaisuutena. Jos työnantaja on järjestänyt liikuntamahdollisuuksia omissa tiloissaan ja sen lisäksi antaa työntekijöille liikuntaseteleitä, uimahallilippuja tms., näiden työnantajan tilojen ulkopuolella käytettävien lipukkeiden arvo saa olla yhteensä enintään n. 200 euroa. Jos työnantaja sen sijaan tarjoaa ainoastaan omien tilojensa ulkopuolella järjestettyä liikuntaa, kustannus työntekijää kohden voi olla jonkin verran suurempi. Epäselvissä tapauksissa työnantaja voi pyytää verovirastolta ennakkoratkaisua järjestämiensä etujen verovapaudesta.

200 euron raja koskee vain työnantajan maksamaa liikunnan tukea. Palkansaajan mahdollisesti maksamaa osuutta ei oteta huomioon edun kohtuullisuutta arvioidessa.

Muuhun harrastustoimintaan annetun tuen kohtuullisuus arvioidaan erikseen.

Arvonlisäverotus
Kun työnantaja antaa henkilökuntaetuna liikuntapalvelua, hän ei saa vähentää palvelun hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa. Koska liikuntaseteli on maksuväline, sen hankintahintaan ei sisälly arvonlisäveroa. Liikuntapalvelun myynti on arvonlisäverollista huolimatta siitä, maksaako palvelun työnantaja suoraan vai työntekijä saamallaan liikuntasetelillä. Liikuntaseteli ei siten tuo työnantajalle veroetua arvonlisäverotuksessa.

© Verohallitus 27.1.2005